Kuljen hitaasti eteenpäin, en saa melulta rauhaa, melu ei lakkaa kuinka toivoisin, ajatukseni jatkavat kulkuaan mieleni syövereissä saaden minut jälleen mietteliääksi ja oudoksi, hetken kuluttua en ole enään oma itseni vaan jonkinlainen kopio itsestäni..

Joskus tuntuu, kuin minulla ei olisi mitään väliä, sanonkin siksi aika usein jos jotain ikävää sattuu ''Eihän minulla ole mitään väliä.'' Jos toiset kohtelevat minua kuin nukkea joka heitetään nurkkaan siihen kyllästyttäessä niin, eipä paljoa siltä tunnu, että minulla olisi mitään väliä, tiedän myös ettei tämä pidä paikkaansa. Minulla on väliä, tunteillani on väliä!