Kävelemme kolmisin eteenpäin,

kuuntelen puheitanne,

ette sano minulle sanaakaan.

Olemme kolme kaverusta,

mutta silti olen ylimääräinen.

Ette ehkä huomaa, mutta minuun sattuu!

Kerrotte minulle huolistannne ja ongelmistanne,

iloistanne ja suruistanne, mutta

tämän kaiken keskellä unohdatte minun huoleni ja ongelmani, iloni ja suruni.

Vuodatatte päälleni kaiken ja jätätte minut yksin asioideni kanssa.

Sitäkö todella ystävyytemme on?